Uusien innovaatioiden luominen vie paljon aikaa ja kustannuksia. Sen sijaan kopiointi ja muokkaaminen on helppoa, erityisesti digitaalisessa ympäristössä. Siksi on tärkeää, että suojaat osaamisesi oikealla ja riittävällä tavalla.
Henkisen pääoman suojamuotoja kutsutaan aineettomiksi oikeuksiksi eli immateriaalioikeuksiksi (eng. Intellectual Property Rights, IPR). Näillä oikeuksilla kannustetaan luovaan työhön ja turvataan taloudellisia investointeja. Nämä IPR-oikeudet ovat varallisuusarvoisia yksinoikeuksia, joiden nojalla haltija voi päättää niiden hyödyntämisestä ja puuttua luvattomaan käyttöön.
”Tekijänoikeus syntyy automaattisesti teoksen luoneelle henkilölle.”
Yksinoikeuden kohde ja tarkoitus vaihtelee sen mukaan, mistä suojamuodosta on kyse. Immateriaalioikeudet jaotellaan tekijänoikeuteen ja teollisoikeuksiin. Tekijänoikeuslaki suojaa kirjallisia ja taiteellisia teoksia sekä tietokoneohjelmia ja tietokantoja. Tekijänoikeuslain piiriin kuuluvat mm. koulutusmateriaalit sekä ääntä tai kuvaa sisältävät tallenteet. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti teoksen luoneelle henkilölle.
Teollisoikeuksiin kuuluu muun muassa patentit, hyödyllisyysmallit, mallit ja tavaramerkit. Uudet ja keksinnölliset tekniset ratkaisut voidaan patentoida ja saada näin yksinoikeus keksinnön hyödyntämiseen. Keksintöjä ovat esimerkiksi laitteet, tuotteet tai menetelmät ongelman ratkaisemiseksi. Keksintö on luonteeltaan tekninen ja ratkaisee jonkin teknisen ongelman. Tuotteen muotoilua voidaan suojata mallioikeudella ja tavaran tunnuksia tavaramerkillä. Teollisoikeudet syntyvät yleensä viranomaisrekisteröinnillä.
Immateriaalioikeuksien hyödyntäminen
Immateriaalioikeudet tuottavat haltijalleen tietynlaisen toimintareviirin. Oikeudenhaltija voi hyödyntää yksinoikeuttaan eri tavoin. Immateriaalioikeuden voi myydä tai sen suojaamaan kohteeseen voi myöntää käyttöluvan eli lisenssin. Esimerkiksi tietokoneohjelman lisenssisopimuksella ohjelmaan myydään käyttöoikeus. Tietokoneohjelmaa itsessään ei myydä ja ohjelman tekijänoikeudet jäävät haltijalle.
”Immateriaalioikeuden voi myydä tai sen suojaamaan kohteeseen voi myöntää käyttöluvan eli lisenssin.”
Osaamisen suojaaminen korkeakoulujen toiminnassa
Immateriaalioikeuksien omistajuutta korkeakoulujen palvelusuhteissa säätelevät mm. tekijänoikeuslaki, korkeakoulukeksintölaki, tutkijoiden kanssa tehdyt oikeuksiensiirtosopimukset ja rahoittajien ehdot. Lähtökohtaisesti tekijänoikeus kuuluu sille, joka on luonut tekijänoikeudella suojattavan materiaalin, ellei materiaalia koskevaa oikeuksiensiirtosopimusta ole tehty. Korkeakoulun ja työntekijän välinen oikeuksiensiirtosopimus tehdään tyypillisesti tilanteissa, joissa korkeakoululla on sopimuksellinen tai rahoittajan ehdoista johtuva velvoite siirtää immateriaalioikeudet itselleen. Oikeuksien siirtyminen keksintöön riippuu ennen kaikkea siitä, missä tilanteessa keksintö on syntynyt.
Järjestämme aiheesta taas koulutusta todennäköisesti syksyllä 2021.
Jenni Eromäki, Lakimies
Kirjoittajalla on pitkä ja monipuolinen kokemus erilaisista liikejuridiikkaan keskittyneistä työtehtävistä. Hänen erikoisosaamistaan ovat sopimusoikeus, IPR-oikeus ja markkinoinnin juridiikka.
